Minä muistan sen, olin 9 -vuotias kun Palme murhattiin. Oli pimeää, olin autossa matkalla kotiin kun radiossa kerrottiin tapauksesta. En muista puhuinko kenellekään, mutta muistan että minua pelotti. Tuskin minä niin pienenä tiesin mitä tarkoittaa kun ihminen tapetaan, mutta se miten ihmiset reagoivat siihen sai minut pelkäämään.

Syyskuun 11. päivä vuonna 2001 olin tullut kaupungilta ja avattuani telkkarin näin otsikon terrori-iskusta Yhdysvalloissa. Ajattelin, että ei voi olla totta. Vaikka kaikki tapahtui hyvin kaukana eikä minulla ollut ystäviä/sukulaisia siellä, minun oli paha olla. Ajattelin niitä tuhansia ihmisiä jotka kärsivät.. Olen pienestä asti ollut herkkä samaistumaan ihmisten tuskalle ja ahdingolle.

Keskiviikon jälkeen en ole voinut ajatella juurikaan muuta kuin Jokelan koulun tapahtumia. eihän tällaista oikeasti voi tapahtua Suomessa? Kyllä voi, ja niin kuin monet ovat sanoneet, tätä on jo odotettu jonkun aikaa. Mitä ihmiselle tapahtuu, että hän tekee tuollaisen ratkaisun. Ihmisen mieli on mielenkiintoinen.
Haluan jollain tasolla ymmärtää miksi Pekka-Eric teki tekonsa. En tietenkään hyväksy sitä, mutta asiat ei ole niin yksinkertaisia. En halua uskoa, että hän on niin ylimielinen kuin kirjoituksista saa kuvan. Vihainen hän oli, totta kai, sehän näkyy jo hänen teoissaan. Olen myös etsinyt netistä tietoa Pekka-Ericin esikuvista, Ericistä ja Dylanista. He kaikki ovat olleet oikeita ihmisiä. You Tubesta löytämistäni videopätkistä on Dylanista varsinkin jäänyt hymyilevä mielikuva. Kaikki kolme poikaa olivat ainakin masentuneita ja heille oli määrätty masennuslääkkeitä. Milloinkohan nuorten masennukseen puututaan? Pekka-Ericin tapaisia aikapommeja tikittää ja odottaa räjähdystä, ja heitä on varmasti paljon.

Suurella myötätunnolla ajattelen uhrien perheitä, ystäviä ja surmaajan lähipiiriä. Toivon, että ihmiset pystyvät jatkamaan elämäänsä niin, että saavat mahdollisimman pian kiinni siitä turvallisuuden tunteesta mikä heille ennen tapahtumia oli. Toivon, että ihmiset eivät katkeroituisi vaan tukisivat toisiaan tässä surussa. Jos jotain hyvää tapahtuneesta toivoisin niin yhteisöllisyyden lisääntymistä. Ihmisten on pidettävä huolta muistakin kuin itsestään.
Voimia kaikille.