Loppuviikko meni niin, ettei taas juurikaan ehtinyt hengähtää.

Perjantaina mieli oli apea, mietin taas, että mikähän paikkani tässä elämässä on. Itketti ja ahdisti. Koulupäivä oli kuitenkin kestettävä, minun luonto ei anna periksi. Olisinhan voinut mennä kotiin lepäämään ennen työvuoroa mutta ei, jos leikin aloittaa se on kestettävä.

Työilta osoittautui kuitenkin yllättävän mukavaksi, meillä oli kerrankin hyvä porukka ja ihmiset oli hyvällä päällä.
Töiden jälkeen käytiin oluella yhden kundin kanssa. Olen tutustunut kaveriin jo ehkä vuosi sitten, mutta nyt näin hänet ihan uudessa valossa. Ehkä alkoholilla oli asiaan osuutta mutta oli mukavaa huomata, ettei sydämeni olekaan ihan jäässä. Jotain jossain liikahti, hyvin vähän mutta kuitenkin..
Hänen oli kuitenkin lähdettävä aikaisen aamun takia, ehkä hyvä niin. Olisin tapani mukaan voinut joutua johonkin outoon tilanteeseen, mikä olisi saattanut aamulla kaduttaa.
Ilta kyllä jatkui hieman oudoissa merkeissä ja kömmin vasta lähemmäs aamuseitsemää kotiin, pää sekaisin punaviinistä ja hassujen poikien jutuista.

Päivä oli tietenkin ehtinyt jo pitkälle ennen kuin sain silmäni auki. Olin luvannut hoitaa siskoni kaksi–vuotiasta tenavaa, että mami pääsee bilettämään. Ilta meni vauhdikkaasti ja yö hyvin levottomasti, yksin kun olen tottunut nukkumaan.

Koko päivä on mennyt kuin unessa, univajetta varmasti on ja olisi viisasta mennä hyvissä ajoin nukkumaan, aamulla kuitenkin on aikainen herätys.

Voi luoja miten inhoan maanantaipäiviä…