Äidin ja isän erottua äidin juominen lisääntyi. Olin yhdeksän ja jouduin ottamaan paljon vastuuta sisaristani joista nuorin oli vasta kolme -vuotias. Meillä kulki vaikka minkälaista miestä, kaikkia heitä inhosin. Olo oli varsin turvaton. Äidin juominen keskittyi viikonloppuihin, viikolla taisi tehdä kahtakin työtä, että sai perheen ruokittua. Yleensä se juominen alkoi perjantaina ja kesti sunnuntaihin. Kaupassa oli tili mihin saatiin käydä ostamassa ruokaa, äiti yleensä löytyi kantapaikastaan jos hätä tuli. Nämäkin ajat ovat aika hämärän peitossa.N. 11-vuotiaana mietin ensikerran kuolemaa.. Olin pahasti masentunut, en vain ymmärtänyt sitä tunnetta. En tiennyt mitä masennus on. Kotiongelmien lisäksi minua kiusattiin koulussa. Saatoin maata tuntitolkulla sängyssä ja miettiä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, onko vain pimeää ja hiljaista..

13-vuotiaana muutimme taas eri puolelle Suomea. Se oli outo tunne, toisaalta kaipasin niitä vähiä ystäviä joita minulla oli, mutta kiusaamisesta johtuen olin onnellinen. Saisin uuden elämän. Sopeuduin nopeasti uuteen kouluun ja sain helposti ystäviä. Päätin, että kukaan ei minua enää kiusaa.
Pian aloin vetämään jotain ihme roolia, olin aika kova tyttö, omasta mielestäni. Häiriköin tunneilla ja lintsasin koulusta. 14-vuotiaana liikuin vanhempien miesten seurassa ja annoin melkein kaikille. Kai luulin saavani jonkinlaista hyväksyntää käytökselläni, tietenkin minua selän takana haukuttiin huoraksi ja vaikka miksi. En välittänyt siitä. Viikonloput huitelin missä sattui, ei minua kotonakaan kaivattu, äidillä oli uusi miesystävä jonka kanssa viikonloput ryyppäsivät. Juomisen aloitin 14-vuotiaana, niihin aikoihin myös oli ensimmäiset sekakäyttö kokemukseni. Viina sain aina, kotona oli aina kossua ja jos teki jotain muuta mieli, niin äidin miesystävä auttoi auliisti.. Ja minullehan maistui..

Välit äitiin oli pahasti tulehtunut. Riitelimme koko ajan, sain aivan kauheita raivokohtauksia ja mietin enemmän kuin kerran miten tappaisin "sen saatanan huora-ämmän". Mietin miten puukottaisin tai heittäisin parvekkeelta alas. Huuto oli jatkuvaa. Äiti oli aivan voimaton kanssani, en yhtään ihmettele vaikka olisi pelännyt minua. Olin niin täynnä vihaa ja raivoa, että voin melkein vieläkin tuntea sen tunteen.

15-vuotiaana aloin ensimmäisen kerran seurustella. Mies oli minua 9 -vuotta vanhempi. Kutsutaan häntä vaikka Joniksi. Jonilla oli paha maine, riitapukari, olevinaan joku kuningas. Vankilassa oli jo ehtinyt istumaan, en muista mistä. Se oli syksyä kun tutustuttiin, pojat ottivat minut auton kyytiin. Joni istui etupenkillä, minä takapenkillä hänen ystävänsä kanssa. Pojat lähtivät käymään jossakin ja jäin istumaan autoon yksikseni, pian minut revittiin autosta ulos ja heiteltiin pitkin katua. Tämä hullu nainen osoittautui Jonin siskoksi joka luuli, että olen takapenkillä istuvan miehen kanssa josta hän oli kiinnostunut. Joni oli pian paikalla ja sisko sai kyytiä. Oli ihanaa, että joku piti puoliani. Siitä meidän tapailu sitten alkoi, äiti ei tietenkään ollut asiasta innoissaan, mutta minkä hän sille olisi voinut. Vietin paljon aikaa Jonin asunnolla, juominen ei vähentynyt, koska joka viikonloppu oli isot bileet kämpillä. Tosi nopeasti ystävät kaikkosivat, mies oli hurjan mustasukkainen, en saanut missään yksinään käydä.

Riitelimme suhteen alusta alkaen paljon. Erosimme ja palasimme yhteen monta kertaa. Riidat olivat rajuja, Joni oli verbaalisesti hyvin lahjakas kaveri. Haukkumisesta tuli jokapäiväistä. en mitään osannut tehdä oikein, olin muka ruma ja läski. Ja minä kuuntelin ja lopulta aloin uskomaan hänen juttuihin itsekin. No, en sitten ole mitään ja ruma ja läski varmasti. No, miksi en lopettanut suhdetta, niinpä. Osasihan hän olla myös ihana ja mitäpä olisin ollut ilman häntä..